Ostin tänään uuden cd-levyn pitkästä aikaa. Keväällä ostelin niitä ahkerasti, mutta näin kesällä en ole  - häpeäkseni tunnustan - ostanut yhtäkään. Oli mukavaa kääntyä kotia kohti, kun tiesi, että loppuillan voi kuluttaa heittäytymällä musiikin vietäväksi. Tämä jännittävä odotus, se tunne, kun laittaa levyn soittimeen ja voi astua täysin uuteen maailmaan, on se yksi asia, jonka takia yhä edelleen olen valmis maksamaan vähän enemmän. Cd-levyt ovat minulle nimittäin pieni luksus tässä maailmassa, jossa kohtuuhinnalla tai peräti ilmaiseksi voi tietokoneeseensa nykyään ladata melkein kaikkea.

Joku saattaa ihmetellä, miksi olen valmis siis maksamaan sellaisesta, minkä voisin saada puoli-ilmaiseksi. Minä taas ihmettelen heitä, jotka eivät eläessään ole ostaneet yhtään levyä tai eivät omista sellaisia. Olen nimittäin aina valmis maksamaan siitä ainutlaatuisesta kokemuksesta, mikä levyn ostaminen ja sen puhki kuunteleminen on. Kansilehtiä ei voi saada netistä käsiinsä hypisteltäväksi ja ne ovat osa levyä, taidetta, kaikki komeus yhdessä muodostaa ainutlaatuisen kuuntelukokemuksen - tietysti olettaen, että levyn sisältö ei muuta nautintoa kauhuksi.

Artistien ja bändien albumeita voi löyhästi verrata kirjoihin. Täydellistä - kenen mielestä mikäkin sitten on täydellistä - levyä varten on nähty aikaa ja vaivaa, ja mielestäni yksi tärkein hyvän albumin tunnuspiirre on hyvä ja selkä kokonaisuus. Albumit ovat siis kokemuksia kuten kirjatkin. Hyvän kirjan pariin palaa joskus uudelleen, hyvää albumia rakastaa kuin omaa lastaan.

Olkoon se sitten c-kasetilla, vinyylillä tai cd-levyllä, ne säilyvät, kunnes niiden aika on koittanut. Ladatut tiedostot ovat elämässäni vain pois pyyhkiytyvää pölyä.