Nouset aamulla väsyneenä painettuasi ensin herätyskellosi hälyttämään kymmenen kertaa uudestaan. Aamu on pimeä ja kylmä, sade ropistelee ikkunoissa. Kompastelet lattialla oleviin tavaroihin ja etsit valokatkaisijaa, jotta osaisit varoa askeleitasi. Lähestyt kylpyhuonetta, koetat ovenkahvaa ja -

"Mä oon täällä!"

Päiväsi, joka alkoi jo valmiiksi masentavasti, muuttuu entistä synkemmäksi. Joku on kylpyhuoneessa silloin, kun sinun pitäisi olla siellä. Mitä teet? Eihän päivää voi aloittaa muulla tavalla kuin virkistämällä kasvot kylmällä vedellä.

Olen kehitellyt itselleni aamurutiineja, joita noudatan tietyssä järjestyksessä ja piste. Tapanani on suorittaa ensin aamupesut kylpyhuoneessa, syön aamupalan ja  lopuksi kunnostan itseni tulevaan päivään. Mieleni järkkyy pahasti, jos joku sattuu olemaan kylpyhuoneessa minun tilallani. En millään voi tehdä jotakin toista asiaa ennen sitä ensimmäistä, joten ruikutan suljetun oven edessä ja vaadin lain nojalla pääsemään sisään.

Ne ihmiset, jotka lilluvat maailmankaikkeuden mukana, eivät voi ymmärtää sitä kauhun tunnetta, jota ne ihmiset, jotka elävät tiukasti omia kaavojaan noudattaen, kokevat kaavojen ollessa uhattuna. Kun tietyt rutiinit menevät päälaelleen, tuntuu se siltä kuin nousisi väärällä jalalla sängystä. Koko päivä menee piloille yhden mitättömältä tuntuvan asian tähden.

En kuitenkaan ole niin epätoivoisesti rutinoitunut, etten kykenisi ratkaisemaam tilannetta edullisella tavalla. Aina en tietenkään ahdistuksissani jaksa ajatella järkevästi, mutta toisinaan päätän muuttaa rutiinini: vaihdan aamutoimieni paikkaa ja voin taas hetken hyvin.

Niin, voin taas hetken hyvin, kunnes joku astuu varpailleni ja on siellä, missä minun pitäisi olla.